Rotanpoikasen käsiruokinta

- Artikkeli ja kuvat © Miia Dyster -

Kake syntyi 6.10.2003 Gerbera-emon ensimmäiseen poikueeseen. Synnytys käynnistyi normaalisti ja ajallaan, mutta jokin meni vikaan, sillä lähes kaikki poikaset menehtyivät. Synnytyksen jälkeisenä aamuna järkytyin kun kurkistin Gerberan dunaan: ympäriinsä oli pikkuisia rotanruumiita, osa puoliksi syötyjä, osa linttaantuneita. Nostin Gerberan boksiin dunan siivouksen ajaksi, ja papereita siirrellessäni löysin 3 elossa olevaa poikasta, niistä yksi oli vielä tiiviisti sikiöpussissa. Putsasin poikaset, poistin sikiöpussin ja katkaisin samaiselta rassukalta napanuoran. Ihmeekseni se oli ainoa, jolla oli kuitenkin maitoa vatsassaan. Asetin poikaset varovasti pesään ja saatoin toivoa vain parasta.

Iltaan mennessä vain tämä yksi oli jäljellä, ja emo tuntui hoitavan pikkuistaan.

Jo toisena päivänä ihmettelin poikasen pientä kokoa ja sitä, ettei sillä tuntunut olevan oikein maitoa mahassaan. Emon maidontuotanto oli hyvin ilmeisesti hyytynyt vähäisen kysynnän vuoksi, ja nyt pikkuinen rassukka oli kuolemassa nälkään silmieni edessä. Kolmantena päivänä maitoa ei tullut, ja mietin itsekseni, ryhtyisinkö epätoivoiseen puuhaan keinoruokkimaan pienenpientä poikasta. Hommana keinoemoilu on enemmän kuin raskas, ja aika harvoin palkitseva :( Lopulta päätin yrittää.

Alle viikon vanha poikanen ei paljoa päivässä syö, mutta usein ja lämmintä. Minulla oli helpompi tehtävä kuin täysin orvoksi jääneen ruokkimisessa: emo hoiti pikkuista vauvaa, lämmitti sitä, kakatti ja pissatti sen; minä vain ruokin. Pari päivää vanhan poikasen vatsalaukku on niin pieni, että sinne mahtuu maitoa vain tippa - kaksi kerrallaan. Maidonvastikkeena käytän ihmisten vastiketta (Nestle-Bona: Nan) joka tuntuu sopivan rotalle erinomaisesti. Vastiketta lämmitetään esim. mikrossa pikkuinen liraus kerrallaan n. 38,5 - 39 -asteiseksi, lämmin maito imetään pipettiin, tarkistetaan omaan huuleen ettei maito polta ja tarjotaan vauvalle. Syöttöasennon on oltava sellainen, että poikanen on pystyssä, mielellään pikkuinen etukenossa. Takakenossa/ selällään poikanen vetää maitoa helpommin hengitysteihin ja tukehtumisvaara on suuri. Nimenomaan maidon lämpö aktivoi vauvan ruokahalun, liian viileää maitoa on turha tarjota. Pipetti on minusta välineenä siitä kiitollinen, että se on helppo puhdistaa kunnolla käytön jälkeen (esim. keittämällä). Syöttöväli meillä oli ensimmäisen viikon n. 4-5 tuntia.

Toisella viikolla kerta-annos kasvoi selvästi, annoin maitoa niin paljon kuin poikanen vain halusi. Se alkoi pyöristyä ja voimistua, helminauhamainen, ohut kuiva häntä alkoi pullistua ja silmät eivät enää "nousseet" päästä kuin E.T:llä. Pikkuisen karvapeite alkoi kasvaa ja pienet hampaanalut tulla esiin.

Kake syntyi K-poikueeseen, ja sen nimeksi tuli Mustaf´s Silvery Kaikista Kaikkein - ilmiselvistä syistä. Kake-lempinimi vaan jäi päälle, vaikka vauva olikin pieni, kaunis tyttö. Kaikkien äitien tavoin Kake on minusta vähintäänkin ihmeellinen, se on _niin_ kaunis, _niin_ taitava ja _niin_ suloinen. Kake avasi silmät jo 11 päivää vanhana ja pesi itsensä ensimmäisen kerran 13 päivän ikäisenä. 14 päivää vanhana se maistoi ekan kerran kiinteää ravintoa (puolukka-marjapuuroa) sormenpäästäni nuollen. Vaikka se on pulska ja sopusuhtainen, 15 päivää vanhana se oli jokseenkin puolet pienempi kuin samanikäiset poikaset meillä yleensä.

Kake 14 vrk

17 vuorokauden ikäisenä Kake keksi, että hei mähän olen jyrsijä :) Se alkoi himoita kynsiäni, jasyömisen välissä se rouhaisee ihan kuin kokeeksi välillä kynteen kiinni, ja taas jatketaan maidolla. Hassu otus.

Kake 17 vrk

© Miia Dyster