Vaikeat raskaudet ja synnytysongelmat

- Artikkelin on kirjoittanut Miia Dyster -

Yleensä rottaemon raskaus ja synnytys ovat ongelmattomia, mutta ikävä kyllä aina ei suruitta selvitä. Raskaus on aina terveysriski niin rotalle kuin muillekin nisäkkäille, ja on lukuisia eri syitä, jotka voivat ongelmia aiheuttaa. Tähän on koottu syitä ja seurauksia, ja ajatuksena olisi täydentää artikkelia sitä mukaa kun luotettavaa tietoa saadaan lisää.

Pitkittynyt synnytys, kohtutulehdus

Yleisimpiä syitä synnytyksen pitkittymiseen ovat liian suuriksi kasvaneet sikiöt, joista yksi tai useampi juuttuu synnytyskanavaan. Naaras saattaa menettää paljonkin verta ja jo pelkkä pitkään jatkuva synnytys vie sen voimat nopeasti. Mikäli sikiöt irtoavat istukasta eivätkä pääse syntymään, ne kuolevat hapenpuutteeseen. Istukasta irronneet, syntymättömät sikiöt aiheuttavat suuren kohtutulehdusriskin alkaessaan pilaantua.

Kohtutulehduksen riski on suuri pitkissä synnytyksissä myös siksi, että kohdunsuu on tällöin auki pitkän ajan. Bakteerit (esim. streptokokki, stafylokokki tms normaalioloissa "ei-pahat" bakteerit) voivat kulkeutua sikiöihin ja istukoihin. Siksikin on tärkeää huolehtia hyvästä häkkihygieniasta; usein emo halutaan jättää rauhaan raskauden viime aikoina ajatuksena se, ettei sen pesärauhaa rikottaisi. Normaali kesy naaras ei kuitenkaan siivouksesta kohtuuttomasti häiriinny toisin kun hiiriemot, jotka hyvin herkästi häirittyinä tappavat ja syövät poikasensa.

Mikäli poikasia syntyy "tipoittain" pitkin väliajoin, ja varsinkin jos osa/kaikki syntyvät ovat lisäksi kuolleita tai hyvin heikkoja, voidaan eläinlääkärin toimesta selvittää ultraamalla, onko emon kohdussa tai synnytyskanavassa vielä poikasia. Mikäli on, eikä emo saa niitä omin voimin synnytettyä, voidaan ainakin emo yrittää pelastaa keisarinkeikkauksella, mikäli emon kunto ylipäänsä kestää leikkauksen ja anestesian. Useimmissa tapauksissa emon kohtu joudutaan poistamaan, varsinkin jos siinä on tulehtunutta kudosta.

Puutostilat

Kalsiumin ja/tai D-vitamiinin puute voi aiheuttaa polttoheikkoutta tai ns. "kalkkikramppeja". Oksitokiiniä (hormoni, joka aiheuttaa kohdun supistukset) ei erity tarpeeksi, jolloin poltot saattavat jopa loppua kokonaan kesken synnytyksen. Mm. koirille annetaan kalsiumia tällaisessa tilanteessa vahvistamaan polttoja. Tavallisimmat kalsiumin lähteet ovat maitotuotteet ja leipä. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan myöskään kalsiumin yliannos ei ole hyväksi, sillä ylimääräinen kalsium haittaa raudan, magnesiumin, fosforin ja sinkin imeytymistä elimistöön. Säännöllinen ja runsas kalsiumin yliannostus saattaa vaurioittaa munuaisia ja aiheuttaa munuaiskiviä; on jopa todettu yhteys eturauhassyövän ja korkean kalsiuminsaannin välillä.

Jälkeisten kiinnijääminen kohtuun (yleinen luomisissa)

Tartunta, josta seurauksena sikiökalvojen tulehdus ja niiden tavallista vahvempi kiinnittyminen kohdun seinämään. Bakteerit voivat kuulua normaaliin ruoansulatuskanavan flooraan, josta ne vakavien häiriöiden kautta pääsevät vaeltamaan suolistosta vereen ja istukkaan.

Bakteeritartunnat

Bakteerit voivat aiheuttaa verenmyrkytyksen, tämä vaikuttaa istukan verenkierron kautta myös sikiöihin.

"Luomistauti": kuolleet tai heikon kehityksen vuoksi synnytyksessä kuolevat poikaset (Lehmillä bakteeri brucella abortus bovis, joka voi elää jyrsijöissä, mutta näillä ei ole tiettävästi todettuja ko. bakteerin aiheuttamia luomisia).

Brucella-suvun bakteerit voivat aiheuttaa emätintulehdusta nisäkkäillä.

Alkueläimet

Trichomonas-siimaeliö aiheuttaa sikiöiden abortoitumista.

Vibriofetus (spirillum-sukuun kuuluva mikroeliö) -tartunta aiheuttaa abortoitumista yleensä tiineyden loppupuolella. Yleisin tartuntatapa on sukupuolikontakti kantajan kanssa. Urokset voivat olla täysin oireettomia kantajia, naarailla oireina huono tiinehtyvyys ja useat myöhäiset abortoitumiset.

Rakenteelliset viat

Kapea lantio tai liian iäkkäällä ensisynnyttäjällä kokonaan luutunut (joustamaton) lantio, vioittunut tai venynyt/palautumaton kohtu, vioittuneet kohdunkorvakkeet/ korvake, kystat, kasvaimet.

Liian voimakas maidontuotanto

Tavataan yleensä kokeneella synnyttäjällä, jonka maidontuotanto käynnistyy raskauden loppuvaiheessa niin voimakkaana - kuluttaen kohtuuttoman paljon emon energiaa - että emon voimat eivät riitä enää synnytykseen.


Suurkiitokset avusta tietojen keräämisessä Sue Salmiselle!

© Miia Dyster