Rex-rotan trimmaus kohta kohdalta

- Artikkeli ja kuvat © Miia Dyster -

Rex-rotan trimmauksessa on muutamia kultaisia sääntöjä, joihin on hyvä tutustua ihan ensimmäisenä.

* Trimmaus on hyvä aloittaa jo poikasena, 5-6 viikkoisena.
* Naaraita ei kannata nyppiä kiiman aikana, vaan mielummin siirtää trimmaaminen vaikka seuraavaan päivään.
* Saksia ja muita apuvälineitä ei rotan trimmauksessa käytetä, vaan rotta nypitään sormin.
* Rottaan ei saa missään vaiheessa sattua, joten muista olla helläkätinen!
* Näyttelytrimmaus tehdään ennen pesua.
* Muista trimmata myös rotan pää, niska, vatsa & jalat.
* Pohjavillaa ei saa nyppiä, ainoastaan suoria, pitkiä peitinkarvoja.
* Leikkaa kynnet pari päivää ennen trimmausta, etteivät terävät kynnet raavi ihoasi rikki.
* Muista myös tarkastaa rotan viikset: joillain erittäin kiharilla rexeillä viikset ovat niin kiharat, että ne saattavat kääntyä silmiin. Tällöin silmiin kihartuvat viiksikarvat on syytä lyhentää varovasti saksilla.
* Trimmatessa rotasta lähtee uskomattoman paljon karvaa, kannattaa varata esim. vanha pyyhe syliin vaatteiden suojaksi, ja pukeutua sellaisiin vaatteisiin, joista karvat lähtevät kohtuullisen helposti irti! (Säämiskäverkkarit ja neuleet ovat ehkä kaikista ei-suositeltavimpia tähän puuhaan...) Ja joku roskapussi käden ylettyvillä säästää siivousvaivaa trimmauksen jälkeen.

Trimmausote

Ota rotta vasempaan käteesi (oikeakätiset; vasenkätiset oikeaan käteen) niin, että rotan vatsapuoli on kämmentäsi vasten. Peukalo ja etusormi pitävät kainaloiden kohdalta kiinni. Otteen tulisi olla luja ja varma, liian kovaa ei saa puristaa. Rotta on rauhallinen, kunhan se voi olla kädessäsi rentona, ts. se ei roiku tai tunne oloaan huteraksi tai epävarmaksi. Oikea käsi jää vapaaksi nyppimistä varten (vasenkätisillä vasen käsi). Vatsapuolta trimmatessa käännä rotta kädessäsi niin, että sen selkäpuoli on kämmentäsi vasten, peukalolla ja etusormella edelleen kainaloiden kohdalta kiinni pitäen.

Nyppiminen

Haro turkkia vastakarvaan, jotta pitkät, trimmattavat peitinkarvat nousevat pystyyn. Ne ovat huomattavasti pohjaturkkia pidempiä. Pään ja niskan alueella turkki on yleensä hieman lyhyempi ja paljon tiheämpi kuin esim. selässä. Siksi niskassa on suhteessa enemmän trimmattavaa, ja ikävä kyllä - varsinkin urokset eivät ylettömästi pidä juuri niskan alueen nyppimisestä. Siksi voikin olla fiksua nyppiä välillä niskaa, siirtyä muihin osiin, ja palata taas takaisin niskaan. Päätä nyppiessä varo viiksi- ja tuntokarvoja!

 

 

Eri muunnokset

Silver-tikatuilla ja agoutiryhmän muunnoksilla trimmaus vaikuttaa olennaisesti tikkauksen määrään. Mikäli silver-tikattu rotta näyttää trimmauksen jälkeen täysin self-rotalta (esim. silver black -> black; silver mink -> mink jne.) voi olla viisainta ilmoittaa eläin näyttelyyn selfinä, ei silver-muunnoksena. Agouti- ryhmän väreillä tuomari ottaa arvostelussa huomioon, että tikkaus on vähäisempi trimmauksen takia; monilta trimmatuilta agouti-ryhmään kuuluvilta rotilta perusväri voidaan arvostella kaikilta osin ainoastaan päästä. Rexaus muuttaa eläimen väritystä myös niin, että pohjaturkin väri näkyy hyvin selkeästi. Tästä syystä myöskin sellaiset rotat, joilla on värivirhe pohjaturkin sävyssä (esim. bluella vaalea tai kellertävä pohjaturkin väri) eivät näytä niinkään "siistiltä" kuin saman virheen omaavat sk-rotat. Rex-rotan arvostelussa on kuitenkin turkinlaatu hyvin tärkeä yksittäinen osa-alue, onhan kyseessä nimenomaan "turkkirotu".

Sukupuolet ja ikääntyminen

Pääsääntöisesti rexaus on uroksilla voimakkaampi kuin naarailla. Naaraiden turkinlaatu on usein pehmeämpi kuin uroksilla, tosin poikkeuksiakin on. Tähän voidaan vaikuttaa jalostuksella, ja niissä muunnoksissa, joissa rexaus on hyvää ja tasaista kautta linjan, löytyy yhtälailla kiharia naaraita siinä missä uroksiakin. Ikääntyessä rexin turkki ohenee, varsinkin niiden yksilöiden, joita on ahkerasti trimmattu koko niiden ikä. Varsinaisesti aivan kaljua, vanhaa rexiä en ole koskaan nähnyt, mutta useilla rex- papoilla ja mummoilla on varsinkin selässä ja alavatsassa yhtenäisiä, karvattomia alueita. Se, kuinka voimakasta kaljuuntuminen on, on osittain perinnöllistä; mutta myös trimmaustyylillä (kuinka paljon pohjaturkkia trimmatessa lähtee pois) lienee oma osansa asiaan.

© Miia Dyster